Äitini kuoli pari vuotta sitten. 
 
Vähän äidin kuoleman jälkeen meille perintään soitti nainen, joka kertoi oman äitinsä kuolleen ja pyysi perinnässä olevien asioiden saldotodistuksia perunkirjoitusta varten. Nainen antoi äitinsä henkilötunnuksen, jolloin tajusin, että hänen äitinsä oli syntynyt kaksi vuotta ennen minua. Nainen, jonka kanssa juttelin oli siis enintään parikymppinen ja siinä tilanteessa kaiken sen vaikean ja raskaan edessä. Se meni aika vahvasti ihon alle. 
 
Keskustelimme lopulta aika kauan sen asiakkaan kanssa kaikesta tilanteeseen liittyvästä. Molemmat varmaan itkettiin – ja vähän naurettiinkin. On toisaalta ihanaa ja toisaalta ihan hirveää, että asiakas sanoi, että ”olet varmaan ensimmäinen, joka oikeasti mua kuuntelee ja neuvoo tässä”. Minä olen kuitenkin ”vain” perintätoimistossa töissä.
 
Olen ollut OK Perinnässä töissä vuodesta 2009. Näihin vuosiin on mahtunut paljon. Suurimmaksi osaksi työni koostuu kuitenkin samoista arjen iloista ja haasteista, kuin mikä tahansa muukin esimiestyö. Joka päivä tulee tilanteita, joissa pääsee ainakin yrittämään itsensä ylittämistä, ja toisaalta moneen asiaan on esimiestyön osalta ehtinyt kehittää arkea helpottavia rutiineja.

Olen huomannut, että ihmisten reaktiot perintätoimistossa työskentelyyn vaihtelevat suuresti. Voisin sanoa, että suurimmalla osalla ei ole suuremmin käsitystä siitä, mitä perintätoimisto tekee. Joskus meidät sekoitetaan ulosottovirastoon tai kysellään, haemmeko ihmisiltä telkkareita olohuoneesta. 

Pesäpallomaila- ja moottoripyöräjengivitsit ovat onneksi vähentymään päin.

Yleensä kerron, että meidän pääasiallinen työ on etsiä parhaita mahdollisia ratkaisuja asiakkaiden tilanteisiin, yhdessä asiakkaiden kanssa. Monella on ajatus siitä, että meidän asiakkaamme olisivat jotenkin aggressiivisia ja vihaisia soittaessaan. Kuitenkin totuus on se, että arviolta 97 % asiakaskontakteista käydään erittäin hyvässä hengessä – ne oikeasti vaikeat tapaukset ovat siis harvassa. Kun niitä väistämättä tulee vastaan, on hyvä tiimi korvaamaton apu. Etsimme yhdessä ratkaisuja tilanteiden hoitamiseen, autamme ja kehitämme toisiamme koko ajan.

Esimiehenä on ajoittain tilanteita, joissa alainen vaikkapa kertoo hankalasta tilanteesta omassa elämässään. Ne ovat usein rankkoja paikkoja, joissa esimiesroolin taakse ei saa eikä voi täysin mennä piiloon, ja voi olla vaikea vetää rajaa, missä esimies loppuu ja ihan tavallinen Liisa alkaa. Minulla ne roolit menevät muutenkin aika usein ristiin. 
 
Ihminen on aina kokonaisuus, oli hän sitten asiakas tai työntekijä. Ikäviä tilanteita tulee välillä eteen ja paras tapa hoitaa ne on lähtökohtaisesti kohdata ihminen aina ihmisenä. Silloin saattaa tulla itkettyä yhdessä – ja joskus vähän naurettuakin.