Asiakkaamme kertoo: Koskaan ei kannata luovuttaa


“Mikäli olisin aiemmin tarttunut toimeen, ei tilanne olisi välttämättä näin pahaksi päässyt.”
 

Noin kymmenen vuotta sitten toimin yrittäjänä ja huomasin yhtäkkiä, että asiakkaita ei olekaan enää entiseen malliin. Laskut oli silti kuitenkin maksettava. Samaan aikaan isäni sairastui vakavasti, eikä minulla yksinkertaisesti ollut aikaa ja energiaa keskittyä yritykseni asioihin täysipainoisesti. Otin pikavippejä kuluja kattaakseni, mutta lopulta yritys meni nurin ja velkoja oli niin paljon, että ne päätyivät aina ulosottoon asti.

Ulosottoa ja unettomia öitä

Löysin itselleni työpaikan, mutta seuraavan kahdeksan vuoden ajan palkastani ulosmitattiin monta sataa euroa kuukaudessa. Eikä asia kuitenkaan ollut sillä selvä, sillä hieman ennen joulua 2017 minulle ilmoitettiin, että tämä ei riitä. Vuosien varrella alun perin 30 000 euron velkani olivat kasvaneet korkojen ja kulujen myötä yli 50 000 euroon ja seuraavaksi ulosoton kohteeksi joutuisi minun ja mieheni koti. Lain mukaan kun myös mieheni osuus talosta olisi mahdollista ulosmitata velkojeni vuoksi.

Luonnollisesti tästä seurasi paljon stressiä ja unettomia öitä. Etenkin kun tässä vaiheessa minun oli pakko kertoa myös miehelleni tilanteen todellinen laita ja ehdin jo miettiä, että niinkö tässä menee sekä koti että avioliitto. Onneksi mieheni kuitenkin ymmärsi tilanteen ja päätimme yhdessä, että tästä vielä jollain keinolla selvitään.

Ratkaisujen etsimistä

Velkajärjestely olisi varmasti muuten ollut hyvä vaihtoehto, mutta minun kohdallani se ei valitettavasti ollut mahdollinen. Suomessa velkajärjestelyyn voi päästä vain kerran ja minulle näin oli käynyt jo alle 20-vuotiaana, kun jouduin takaajan ominaisuudessa maksumieheksi vanhempieni 150 000 markan lainalle.

Niinpä päätimme mieheni kanssa pyrkiä järjestämään lainan ulosottovelkojen maksamista varten. Olimme lyhentäneet asuntolainaamme tunnollisesti ja saimmekin neuvoteltua pankin kanssa lisälainan, jonka avulla voisin velkojani kuitata. Koko summaan tuo ei kuitenkaan riittäisi, joten jotain oli vielä keksittävä.

Sinnikkyys ja oma aktiivisuus palkitaan

Kun rahoitus oli varmistunut, kävin vielä velkaneuvojalla keskustelemassa tilanteestani ja päätin sitten ottaa omakätisesti yhteyttä kaikkiin velkojiin tiedustellakseni olisivatko he valmiita tulemaan hieman vastaan, mikäli pystyisin maksamaan koko summan kerralla.

Helppoahan tuo ei ollut, sillä velkojia oli todella monta ja yhteystietojen kaivaminen vaatii välillä melkoista salapoliisityötä ja vei lähes pari viikkoa. Osa yrityksistä kun oli ehtinyt jo vuosien varrella vaihtaa nimeä tai sitten yritys oli myyty ja velat olivat siirtyneet uuden omistajan saataviksi. Lähestyin kuitenkin jokaista velkojaa kirjeellä, jossa kerroin koko tarinan ja ilmoitin, että olen järjestämässä rahoitusta maksaakseni kaikki velkani kerralla pois.

Perintätoimiston asenne ilahdutti

Moneen paikkaan myös soitin ja erityisesti mieleen ovat jääneet keskustelut OK Perinnän asiakaspalvelun kanssa. Vastaanotto oli joka kerta ymmärtäväistä ja kannustavaa. Keskustelujemme jälkeen sovimme, että OK Perintä tulee kulujen ja korkojen osalta vastaan 30 %, mikä oli minulle todella suuri helpotus, sillä kyse oli merkittävästä summasta. Kaiken lisäksi aivan loppumetreillä he pudottivat kokonaissummasta vielä 900 €.

Asioihin on hyvä puuttua ajoissa

Näin jälkikäteen on sanottava, että mikäli olisin aiemmin tarttunut toimeen, ei tilanne olisi välttämättä näin pahaksi päässyt. Toki isän sairastumisen myötä tämä ei omalla kohdallani luultavasti olisi ollut mahdollista.

Joka tapauksessa, uskon että se on paljon myös omasta itsestä kiinni. Täytyy hieman nähdä vaivaa, että jaksaa olla yhteydessä eri paikkoihin ja selvitellä asioita. Toisaalta moni varmasti kaipaisi neuvoja siihen, minne kaikkialle oikeastaan voikaan olla yhteydessä ja kenties tässä perintätoimistotkin voisivat asiakkaitaan auttaa. Velkaneuvojan puoleen kannattaa mielestäni ainakin rohkeasti kääntyä.

Perintään ei kannata suhtautua kuin viholliseen

Mielestäni perintätoimistojen kanssa neuvotteleminen on helpompaa, kun he näkevät että sitä haluaa oikeasti saada velkansa maksettua. Tällä asenteella kun on liikkeellä, niin harvoin perintätoimistostakaan huonoa tai töykeää palvelua saa. Hekin tekevät vain työtään ja onneksi tuo työ on nykyään entistä enemmän asiakaspalvelua. Ja onhan se myös hyväksyttävä, että heilläkin on lopulta rajalliset mahdollisuudet tulla vastaan. Itsehän minäkin ne pikavippini kuitenkin aikoinani otin.

Koskaan ei kuitenkaan kannata luovuttaa ja itse olen ainakin oppirahani maksanut. Tällä hetkellä minulla ei ole kuitenkaan euroakaan ulosotossa ja olo on kieltämättä helpottunut, kun saa viettää joulun omassa kodissa.

Nainen, Uusimaa