Tuleeko perintälain muutos oikeasti auttamaan yrityksiä vai syventyvätkö ongelmat entisestään?

Perintälakiin ehdotetaan väliaikaisia muutoksia, joilla rajoitetaan yritysperinnän perintäkuluja. Muutoksen tavoite ja tarkoitus on hyvä mutta mitä se tarkoittaa yrityksille käytännössä?

Jennie Flink katsoo kohti kameraa.

Perintälakiin ehdotetaan väliaikaisia muutoksia, joilla rajoitetaan yritysperinnän perintäkuluja. Muutoksen tavoite ja tarkoitus on hyvä. Tarkoituksena on helpottaa taloudellisissa vaikeuksissa olevien yritysten tilannetta. Valitettavasti uskon, että muutoksen vaikutus tulee olemaan päinvastainen.

Vaikka on hyvä, että kulujen määrään tulee selkeitä linjauksia, muutos tulee vaikeuttamaan yritysten taloudellista tilannetta entisestään ja aiheuttamaan lisää maksuhäiriömerkintöjä yrityksille ja yrittäjille.

Miksi uskon näin?

1. Muutoksella rajoitetaan vapaaehtoisten perintätoimenpiteiden määrä

Vastaavanlainen muutos tehtiin perintälakiin vuonna 2013 kuluttajaperinnän toimenpiteiden osalta. Maksuhäiriöllisiä ihmisiä oli vuoden 2019 lopussa 386 700, mikä on 20 000 enemmän kuin vuonna 2013. Maksuhäiriöllisten henkilöiden määrä on kasvanut siitä huolimatta, että kuluttajasuojalain muutos samana vuonna (2013) johti siihen, että uusia pienlainoja myönnettiin muutoksen jälkeen huomattavasti vähemmän (1,2 miljoona kappaletta vuonna 2010 ja 470 000 kappaletta vuonna 2015).

Ilman perintälain muutosta, maksuhäiriöllisten ihmisten määrä olisi näkemyksemme mukaan kääntynyt laskuun jo vuonna 2014.

2. Muutoksella rajoitetaan tratan käyttöä

Kun rajoitetaan tratan käyttöä, oikeudellinen perintä tulee vääjäämättä lisääntymään. Tratan käytön poistumisen myötä vapaaehtoisen perinnän kesto tulee lyhentymään ja vapaaehtoisen perinnän tulos heikkenee.

Vaikka maksuhäiriömerkintä tulee yritykselle myöhemmin tratan poistumisen myötä, maksuhäiriömerkintä tulee jatkossa nopeammin ja useammin yrityksen vastuuhenkilöille ja yrittäjille henkilökohtaisesti. Tästä syystä tulemme muutoksen myötä näkemään entistä enemmän maksuhäiriöllisiä yrittäjiä ja henkilöyhtiöiden vastuuhenkilöitä.

On myös hyvä ymmärtää, että oikeudellinen perintä on aina kustannuksiltaan kalliimpaa kuin vapaaehtoinen perintä, niin velkojalle kuin velallisyritykselle kuten myös yhteiskunnallekin. Myöhäisempi maksuhäiriömerkintä tulee myös tarkoittamaan enemmän epävarmuutta palvelun ja tuotteen myyjälle, mikä todennäköisemmin näkyy lyhyempien maksuaikojen tarjontana. Osa yrityksistä voi myös päätyä käteisasiakkaiksi.

Mitä pitäisi tehdä?

Vaikeana aikana vapaaehtoisen perinnän merkitys korostuu. Silloin ei ole oikea aikaa rajoittaa toimenpiteiden määrää, vaan pitäisi kannustaa vapaaehtoisiin ratkaisuihin. Tarvitsemme vastuullisesti toimivia perintätoimistoja, jotka fokusoivat ratkaisujen löytämiseen.

Kaikkien perintätoimistojen pitää suhtautua vastuullisesti ja avoimesti maksusuunnitelmiin ja löytää keinoja millä takaisinmaksu onnistuu. Mielestäni pitäisikin fokusoida hyvään perintätapaan; mitä hyvä perintätapa tarkoittaa ja mitä keinoja viranomaisella on valvoa asiaa. Viranomaisen valvontaa ja keinoja puuttua epäkohtiin voisi minun mielestäni kehittää. Lisäksi toivon, että perintätoimiston vastuullisuus ja arvomaailmaa ovat tärkeitä tekijöitä, kun yritys valitsee perintäkumppanin.